Olen myöhässä
olen ajoissa
unohdun hetkeen
käyn eri aikaa
joko on ilta
taasko on myöhä
aika karkasi
Ja muistoissa
ajat sekoittuvat
yhdistyvät uudelleen
ja muuttavat muotoaan
muuttuvat ikuisuudeksi
jälkikäteen.
_________________________________
Runotorstain 69. aiheena Vonnegutin tekstikatkelma ajasta
(ja tämä on myös 69. kirjoitukseni tähän blogiin - mikä sattuma, tosin joukossa lienee vain 68 runoa).
7 kommenttia:
Aika kulkee, vaikka muka vakio onkin, aina kokijan tahtiin.
Hyvin olet tavoittanut hallitsemattoman ajan hengen :)
Ikuisuus on tosiaan iso ajattomuuden tila, ajan sammio, jossa päivämäärillä ei ole väliä.
Jännästi runoiltu, tuntuu hyvin tuo ero ekan ja tokan osan välillä, nopea ja hidas.
Ikuisuus vain muistojen kaaoksena.
Hieno ajatus tuo, että ikuisuus on muistoissa.
Hyvää viikonloppua!
Kiitos kommenteista, ne olivat kaikki hyviä, vaikken osaa kaikkia kommentoidakaan.
Hyvää viikonloppua sinullekin Rushka ja muille myös.
Katili: ai huomasit sen, minusta se jotenkin sai alun tuntumaan hieman hengästyttävältä, mikä oli tarkoitus.
Ajan ja muistojen olemusta on vaikea tavoittaa, mutta jotain oleellista saat runossasi esiin: "unohdun hetkeen" ja toinen säkeistö.
Lähetä kommentti