Kesäyön unelma (Runotorstai 415. haaste)

Kesäyön himmeässä hehkussa
koiranputket kukkivat
vasten haavikkoa.

Proosallista pitsiä
vasten vihreää verkaa
helliä hetkiä hämärän rajoilla.

___________________________________________

Runotorstai 415. haaste: Kesäyön unelma

Migreeni helteellä

Oksettaa
kädet tärisevät
on liian kuuma
kärsiä kolotuksesta
päässä vihlovat salamat

onneksi lopulta
uinahdus tuo armahduksen
ja herätys
särkylääkkeen kera
helpotuksen

Hyvää Juhannusta

Lempeä tuuli
savua ilmassa
ruohonkorsien välistä
niittykukkaset tervehtivät
jossain kaukaan kukkuu vielä käki
epäonnistuneita taikoja
palaneita makkaroita
hyttysten ininää.

Kuin lumi ennen
ei kaupunkiimme olisi
satanut lainkaan

Aurinko
lämpimät säteesi
nipistelevät poskia
hipaisevat huulia
saavat mieleni hyrisemään.

Syksyn tullessa
muistan kirjoittaa.

Muutoksen virratessa
ylitseni kuin hyinen myrskyaalto
hapuilen kohti pintaa
sanojeni nostamana.

Pienet vaaleanpunaiset saappaat
iskevät pisaroita lätäköistä
hupun alta vilkkuvat kiharat.

Kiire suojaan.

Lumi tuli
talvi hetkeksi
ennen kuin aurinko
sulattaa kevään.

Ei monta laulua marraskuusta
ja nekin
jotka lauletaan
ääni säristen...

Ihanista ihanin
tuskin
pimeyden syliin kätkettynä
uinumme kesää odottaen
olisipa jo toukokuu
keltainen

keinovalot asvaltilla
ahdistuneen karjahdus
pimeys sataa

Syksy kirkuu
keltaisissa lehdissään
hävytöntä hyvästiään kesälle.

Pirinää

Puhelin soi
vastaanko,
hädälläkin kiire
ja silti naputtaa näppäimistö

Aurinko tuli esiin
loman loputtua
ihmettelen sitä
ja kuinka sanoja riittääkin.

_______________________________
Runotorstain tämä hetki-haaste (20 sanan runo).

Vastaleikattu ruoho
vastapoimitut mansikat
vastapaistettu leipä

Käsissäni punaiset leimat
varpaissani ruohonnukkaa
murran palan lämmintä leipää
oliiviöjyyn.
__________________________
Runotorstain tuore-haaste.

Kesä aurinko
keittää hiki-pisarat
paljaalta tuoksuu

kesäinen sade
viisi hellää pisaraa
luo pisamoita

Ikävä

Kun sade on myöhässä
kyyneleet lohduttavat.

Kun talvi on myöhässä
pakkanen lämmittää.

Huurteisia kukkia

Kukkia karkkirasiassa
kadunkulmassa
kenen muistoksi?

Märkää lunta

Osa minusta
haluaisi hyppiä riemusta
nauraa repeileville pilvenhattaroille:
talvi on täällä.

Osa minusta
valittaa kosteita jalkoja
kaikkialle tunkevaa sohjua
ja pilviverhon taakse peittyvää taivasta.