Runotorstai 215: Uusi

Aamun ensimmäiset säteet
raottavat hämärän verhoa.

Pienet vihreät versot
työntyvät ylös mullasta.

Lasten nauru kuultaa
sateen raikkaassa ilmassa.

Jäniksen jäljet
uudella lumella.

Tuoreita hetkiä.

Runotorstai: Hallitsematon aika

Olen myöhässä
olen ajoissa
unohdun hetkeen
käyn eri aikaa
joko on ilta
taasko on myöhä
aika karkasi

Ja muistoissa
ajat sekoittuvat
yhdistyvät uudelleen
ja muuttavat muotoaan
muuttuvat ikuisuudeksi
jälkikäteen.
_________________________________
Runotorstain 69. aiheena Vonnegutin tekstikatkelma ajasta
(ja tämä on myös 69. kirjoitukseni tähän blogiin - mikä sattuma, tosin joukossa lienee vain 68 runoa).