Rautalangasta avaimen
kielestä mieleen astelen

taittelen
vaihtelen
nahkani luon
räpyttelen

säpsähtäen
havahtuen
aukaisen silmät
katselen

riimuja hiekassa
kastetta lehdillä
harakanvarpaita paperilla
hämärän huokaus iltatuuleen.

A-B-C

Karttakepin kopsahdus
luettuna paperilta
tavaus-harjoitus.

Tätä tässä tällä tavoin
tarkoitimme tarkoittitte tarkoitavat
karkoittavat lukiijan.

päässäni kääntäjä
kaiken tässä päivässä
runottaa

ihastus tuskin
jaksoi lusikallisen hunajaa
pyhäin miesten päivänä
rakkaus sytyttää kynttilän

Ta-a-vut-ta-va-ni kuvittelin
kukkulalle kiipesin

vasta lukijana
huomaan ontuvan askeleeni.

Katselin taakse
nähdäkseni eteenpäin.

Kielellä mielellä riimin viemänä
ratsastan katsastan auringon laskevan
kulttuurin hahmoja.

Ymmärtää mennyttä
nauttia pois nukkuneista
katsoa kuitenkin itään.

luon tuotan kirjoitan
revin poistan tuhoan
käydä pulputan

Laukkaa laukkaa aroa karkuun

Mistä saapui kultainen harja
mistä hopeiset täplät
kuka antoi safiirisilmät
arkisen ruskealle ratsulleni
en tunne sitä omakseni
enää ollenkaan.

Istun ja ihmettelen
vaikka hetki sitten
kynää pidellessäni piirtelin
paperille ohuita rajoja
jotka pyöristivät hörisevän turvan.

Kiertokuvajainen

ällistystä ihmetystä hämmästystä
kulutan loppuun saakka
oudon ilmestyksen

kynäni tylsyyden
tajuan vasta
pakkomielteen kadottua

Kasvu

Tauolla aurasin pellon
istutin sanat
kastelin rytmin
tunsin kieleni kasvavan.

Unohdettuja

Lupasit ettet lähtisi illalla
                ettet joisi itseäsi humalaan
                ettet ryömisi kotiin yömyöhällä

Lupasit ettet enää löisi
                ettet suuttuisi silmittömästi
                ettet satuttaisi minua

Lupasit ettet enää pettäisi
                ettet kulkisi halujesi perässä
                ettet meitä hylkäisi

Rakkaus kaiken se kestää

____________________________________________________________________
Runotorstain 230. haaste: Lupaus
(Tämä runo ei ole omaelämänkerrallinen, vaan viime aikaisen lukemieni eri juttujen innoittama. )

avasit oven
avasit silmät
ihmettelemään kuka