22.11.07

Runotorstai: Hallitsematon aika

Olen myöhässä
olen ajoissa
unohdun hetkeen
käyn eri aikaa
joko on ilta
taasko on myöhä
aika karkasi

Ja muistoissa
ajat sekoittuvat
yhdistyvät uudelleen
ja muuttavat muotoaan
muuttuvat ikuisuudeksi
jälkikäteen.
_________________________________
Runotorstain 69. aiheena Vonnegutin tekstikatkelma ajasta
(ja tämä on myös 69. kirjoitukseni tähän blogiin - mikä sattuma, tosin joukossa lienee vain 68 runoa).

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Aika kulkee, vaikka muka vakio onkin, aina kokijan tahtiin.

Anonyymi kirjoitti...

Hyvin olet tavoittanut hallitsemattoman ajan hengen :)
Ikuisuus on tosiaan iso ajattomuuden tila, ajan sammio, jossa päivämäärillä ei ole väliä.

Katili kirjoitti...

Jännästi runoiltu, tuntuu hyvin tuo ero ekan ja tokan osan välillä, nopea ja hidas.

isopeikko kirjoitti...

Ikuisuus vain muistojen kaaoksena.

Unknown kirjoitti...

Hieno ajatus tuo, että ikuisuus on muistoissa.
Hyvää viikonloppua!

Elli-neiti kirjoitti...

Kiitos kommenteista, ne olivat kaikki hyviä, vaikken osaa kaikkia kommentoidakaan.

Hyvää viikonloppua sinullekin Rushka ja muille myös.

Katili: ai huomasit sen, minusta se jotenkin sai alun tuntumaan hieman hengästyttävältä, mikä oli tarkoitus.

Anonyymi kirjoitti...

Ajan ja muistojen olemusta on vaikea tavoittaa, mutta jotain oleellista saat runossasi esiin: "unohdun hetkeen" ja toinen säkeistö.