Syvällinen runo, minulle se loihti tämmöiset ajatukset: "mä vaivainen oon mato matkamies maan..." Ja sitten moninkertaistuneena siellä mullan alla. Totta, makaaperia ajatuksen juoksua minulta, tuskin itse näin ajattelit kun runosi kirjoitit.
Pienet, toisinaan suuremmat ilon siivet runossa kasvaa, vaikkakin usein silmin näkymättömät :)
6 kommenttia:
Siinä kun on se koteloituminen.
Joo, tämä on ehdottomasti parasta! Ihana runo :)
Syvällinen runo, minulle se loihti tämmöiset ajatukset: "mä vaivainen oon mato matkamies maan..."
Ja sitten moninkertaistuneena siellä mullan alla. Totta, makaaperia ajatuksen juoksua minulta, tuskin itse näin ajattelit kun runosi kirjoitit.
Pienet, toisinaan suuremmat ilon siivet runossa kasvaa, vaikkakin usein silmin näkymättömät :)
Helanes: siellä on vielä pimeää.
Ally: syvä niiaus ja hehkeä punastus.
Leonoora: Yritän pidätellä itseäni vastaamasta tuohon - haluan odottaa, jos joku vielä kommentoi. Kaiken lisäksi en haluaisi selitellä runojani.
Jos koet sen noin, niin sitten se on yksi yhtä lailla oikea näkokuma runoon (ks. yläkulman lainaus), eikä yhtään huono.
Mutta ehkä kerron lopuksi vähän ajatuksistani runoa kirjoittaessani. Tämä on vähän kuin tuhertelijan lempilapsi. Pölyisen pöytälaatikon puuhelmi.
Lyhyesti, kauniisti.
Loppukommentti:
Ajattelin muistaakseni tätä kirjoittaessani, ettei kannata elää sen toivossa, että jonain päivänä kaikki on ojennuksessa ja kunnossa...
On elettävä tässä hetkessä ja oltava siitä onnellinen.
Lähetä kommentti