11.1.07

Runotorstai (30.): Ihana autius

Rannaton taivas
kuin sielua hyväilevä hymni
ulapan tyhjyydessä.

Viljapeltojen humina
keltaisen meren hiljainen kuiske
loppukesän siunaus.

Lumihankien ylle kaartuva sininen taivas
välkehtivän taivaslampun heijastus
pehmittää pimeää mieltä.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kylläpäs meillä on yhteneväiset näkemykset tästä ihanasta autiudesta :)

Anonyymi kirjoitti...

Kolme erilaista ja osin rinnastuvaa avaruutta. Näistä voi moni löytää oman avaransa.

Huomasin, että Runotorstaissa oli linkitys mennyt pieleen, nyt pitäisi linkki sivullesi toimia. Ei noloja ollaan täälläkin!

Anonyymi kirjoitti...

Minkähän takia muuten usein lauluissa/runoissa puhutaan rannan autiudesta? Autuus sopisi monta kertaa paremmin.
Mutta kai se on sitä ikuista "villisorsan valitusta", kaipuuta.

Elli-neiti kirjoitti...

En tiedä mitä se yleensä tarkoittaa. Aika kliseemäinen ilmaisu itseasiassa. En nyt keksi kyllä mitään vastinetta sille, mitä tarkoitan ehkä tyhjyys, jota vähän maistelin ja vaihdoin sitten sen tilalle - siis tilalla oli autius.

Se mitä hain on jokin tyhjä, vähän zen-mäinen olotila, jonka itse koen meren rannnalla, varsinkin jos on kyse aavasta eli siis rannattomasta ulapasta. Se luo hiljaista rauhaa sisälle. Siksi kai tämä aihekin potkaisi.