23.1.12

Rautalangasta avaimen
kielestä mieleen astelen

taittelen
vaihtelen
nahkani luon
räpyttelen

säpsähtäen
havahtuen
aukaisen silmät
katselen

riimuja hiekassa
kastetta lehdillä
harakanvarpaita paperilla
hämärän huokaus iltatuuleen.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Päivää (tai iltaa, tai milloin tämän luetkaan) arvoisa Elli-neiti.
Ei tässä muuta, kun että jatka ihmeessä! Harva onnistuu vangitsemaan muutamaan lauseeseen niin paljon.

Kunnioittavasti

- mr. Myself

Elli-neiti kirjoitti...

Kiitos! Kirjoitan aina kun inspiraatio iskee. Kulunut puolitoista vuotta on ollut vähän väsyttäviä, mutta eiköhän into palaile taas.