Hiljaa
valuvat sanat
sormistani paperille.

Mieleni pyrähtää lentoon
korvani huutavat hiljaisuuden kielellä.

Katkeruutta, haikeutta

Katkeruutta pelkään
sen asettumista taloksi
enemmän kuin haikeutta
hetkessä leijuvaa kirpeyttä
menetettyjen toiveiden hautausmaalla.

Vieraat kyyneleet
puristavat sydäntä

häpeän
että pelkään
lohduttaa muukalaista.

Turhaa punastelua

Nuorena häpesin hömppää
rypyt ja suonikohjut
ovat varistaneet
turhan hienostelun.

Mekaaniset ankat

Tekniikasta tykkään
mutten mutkikkaista
käyttö kokemuksista.

Viime aikoina
mekaanisia ankkoja
on uinut sähköisiin lahtiin
tavan takaa.

Muokattu 7.2.2019

Ihan hiljaa

Yksi sana:
          tyhjää

Mielen vaietessa
silmät lepäävät
         tässä hetkessä.

Siivosin
ja löysin aarteen

vanhan
tutun
unohtuneen
lemmikin.

Joskus hukkuvat
kaikkein arvokkaimmat
arjen aallokoissa.

Kesäyön unelma (Runotorstai 415. haaste)

Kesäyön himmeässä hehkussa
koiranputket kukkivat
vasten haavikkoa.

Proosallista pitsiä
vasten vihreää verkaa
helliä hetkiä hämärän rajoilla.

___________________________________________

Runotorstai 415. haaste: Kesäyön unelma

Pöytälaatikkoon unohtui

päiväkirja 

piiloon 

pölyn alle. 

Löysin sen 

ja avasin 

lukemaani ihmettelin 

ja aloin kirjoittaa.

Ohi lipuvat
lähes huomaamatta
päivät
tarttua ei niihin voi

langenneet pikku prinsessat
pienen pienissä minihameissaan
verkkosukissaan
korkokengissään
keikistelevät aikuisille
seksikkyyden peileinä
kuka myi lapsuuden?

sinua, sinua kaipaan
ja kaipauksen aallossa
kaikki tavallinen
tuntuu turhalta